Nuori Näyttämö Kansallisteatterissa hehkui uuden teatterin elinvoimaa

Taidetta täynnä elämänuskoa

teksti Kirsikka Moring

Olen hautautunut kahdeksi pitkäksi elokuiseksi päiväksi Kansallisteatterin uumeniin ja uppoutunut nuortenteatteriryhmien tulkitsemiin uusiin teksteihin. Iho on vieläkin kananlihalla, selkäranka ja sydän resonoivat – aikamme on saanut uudet, omannäköisensä kasvot.Koko Suomi suree juuri nyt tuhansia tapettuja raakkuja, kauniimmalta nimeltään jokihelmisimpukoita.
Mutta mikä sattuma?
Kolmivuotisen Nuori Näyttämö 2022–24 -loppukatselmuksen Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä avaa Arda Salaniemen kirjoittama teksti Meistä, kärpäsistä. Ihminen asetetaan tässä ”ekodramaturgisessa” teoksessa pohtimaan elämän syvämerkitystä kuolemaa vasten. Päähenkilö on kuolemanvakavasti sairastunut nuori, joka vaivoin enää tuntee jalkojaan, kehonsa painoa tai ääriviivoja.
Kahdessa täysin erilaisessa tulkinnassa näemme kaksi ihan erilaista vaihtoehtoa.

 

Myrskyisästi ja surumielisesti

Circus Helsingin unenomaisen taiturillisesti aaltoileva, pyramideiksi kiipeävä tai trampoliinihypyissä näyttämön korkeuksiin leijaileva, elonkehää mittaava esitys rakentuu ystävyydelle, luottamukselle ja ryhmän kokonaisvaltaiselle paneutumiselle työhönsä.
Saga Kolehmainen on ohjaajana hitsannut saumattomaksi tämän jo useita vuosia sirkustaiteen eri muotoja harrastaneen suuren ryhmän.
Esitys on musiikkeineen ja liikkuvine spotteineen, plastisine koreografioineen kaunis, parantava ja sielua silittävä. Se on katselmuksen voimakkain teos, tarina valosta, joka murtautuu esiin tummista syvänteistäkin.
Esitys on kuin jokihelmisimpukoille omistettu credo.
Näyttämöllä kuvattu ystävyys kantaa yli myrskyjen, kuolemankin yli. Elämälle on annettu voittoarpa.

Nuoret esittävät kohtauksen pyöräilijöistä, jotka tahallaan ajavat kuoliaiksi kosteaan ruohoon nousseita kastematoja. Ajankuva on raadollinen – kirjaimellisesti.
Circus Helsingin nuoret avaavat ikäistensä elämää ihmeellisesti, iloisesti ja myrskyisästi. Luovuus ei tosiaankaan ole kadonnut maailmasta.


Circus Helsinki: Meistä, kärpäsistä. Kuva: Miika Storm

 

Toisen tulkinnan samasta tekstistä tekivät Haapavedeltä tulevan Tanssiteatteri TilleriTallerin nuoret. He kertovat tuokioita ja muistoja nuoren ihmisen elämästä, joka sammui, lakkasi. Pia Varuhin-Palon ohjaama esitys on ilmaisultaan hyvin fyysinen ja kollektiivinen, kuten myös Circus Helsingin tulkinta, mutta hiljaisempi ja surullisempi.
Esitys on täynnä lämpöä ja rakkautta, ihmisenä olemisen kauneutta – ja uskoa kärpäsenkin merkitykseen.


Tanssiteatteri TilleriTalleri: Meistä, kärpäsistä. Kuva: Pia Varuhin-Palo

 

Hamlet valitsee toisin

Nuori Näyttämö 2022–24:n ohjelmassa on ollut neljä näytelmätekstiä. Kolme niistä on Työväen Näyttämöiden liiton tilaamia uusia teoksia, ja tekstien kätilöinnissä oli mukana dramaturgi Kati Kaartinen.
Neljäntenä mukana on käännösteksti, Christoffer Mellgrenin alkujaan ruotsinkielinen Kakkua jaettavaksi – Kuusi viipaletta oikeudenmukaisuudesta (suom. Sinna Virtanen), joka etsii vastauksia suuriin kysymyksiin. Niissä katsojakin joutuu panemaan koetukselle tunteensa, tietonsa ja etiikkansa.
Tampereen Nuorisoteatterin tulkinnassa nähdään maailman draamakirjallisuuden kaikkien vihaisten nuorten keulakuva, Hamlet. Ja Hamlet on taas tietenkin sekaisin.
Fake newsien aikakaudella on vaikea uskoa mihinkään, netti pätkii, eikä lopuksi ole sanojakaan. Vesi on loppu, ja maailman merillä haaksirikkoudutaan.
Mutta Hamlet tahtookin tehdä oman ratkaisunsa, eikä hän yksinkertaisesti halua tappaa, vaikka niin on iät ja ajat ollut näytelmään kirjoitettu. Tulkinta on riemastuttavan rento, täynnä absurdia komiikkaa. Kaiken keskellä pönöttää kerroskakku.
Ota ja syö, jos haluat – mutta minkä kokoinen siivu kenellekin kuuluu?


Tampereen Nuorisoteatteri: Kakkua jaettavaksi – kuusi viipaletta oikeudenmukaisuudesta. Kuva: Ilana Pantzar

 

Vaietut tositarinat esiin saamelaisnäytelmässä

Pauliina Feodoroffin Siirtomaakansakunta-näytelmään uskalsi tarttua yksi rohkea ryhmä. Teksti on suorapuheinen, rankka ja vaativa kuvaus maailman vähemmistökansojen kohtaloista saamelaisten kokemana.
Esitystä katsoessaan vastaanottajakin tuntee syvää syyllisyyttä saamelaisia kohdannutta valtakulttuurin pakkolakista alistamista niellessään.
Näytelmän syytöskirjelmän sisältö on raskas taakka.
Kunnioitan helsinkiläisen Ilmaisukoulu Tuikkeen Palo-ryhmää, joka tarttui aiheeseen ja antoi niin pitkään vaietuille tarinoille, ihmisille ja teoille nimet.
Menneitä ihmisoikeusrikkomuksia ruotivan saamelaisten ja suomalaisten yhteisen totuuskomission työ on kesken.
Alkuperäiskansan yhteisössä on edelleen vaikea käsitellä ylisukupolvisia asioita.
Saamelaislasten kokemuksia kouluissa ja koulukodeissa on käsitelty erilaisissa dokumenteissa, eikä turhaan.
Saamen kieli ja saamelaiset olivat esimerkiksi Yleisradiossa laillista pilkkariistaa Hymyhuulten nunnuka-komedioissa vielä vuonna 1988.
Valtaväestön on pyydettävä anteeksi, mutta onko se jo myöhäistä?
Esitys nostaa pintaan suuren määrän saamelaisten traumamuistoja ja muita kipeitä asioita. Ihmeellisellä rohkeudella helsinkiläisnuoret puhuvat saamea, istuvat nuotiolla kertoen nuoren poromiehen itsemurhasta.
Palo-ryhmän näyttelijät ottavat osaa, haluavat olla osa saamelaisten ikätovereidensa historiaa. Kyky empatiaan kantaa esitystä ja sen sanomaa.
Teatteri ei aina ole keksittyjä tarinoita. Kiitos Palo-ryhmä, olette nimenne ansainneet.


Ilmaisukoulu Tuike, Palo-ryhmä: Siirtomaakansakunta. Kuva: Mette Pitko

 

Perheenkokoisia ihmeitä

Kaksi ryhmää toi Nuori Näyttämö -katselmukseen Marko Järvikallaksen kirjoittaman Kirsikkapommin. Toinen hurjapäinen, estottomasti perhepoliittista komediaa viljelevä ryhmä tuli Kittilästä Lapista, toinen hillitympi Lemiltä Etelä-Karjalasta.
Molemmilla on taskussaan ihmeitä ja ihmeidentekijöitä. Koira pelastuu elämälle, nautaeläin ei. Hänet syödään.
Yhteiselämää ei näytetä vain sekaisin menevänä perheenä eläimineen, vaan koko porukalla on hukassa kyky rakentaa elämää muuten kuin ihmeen varaan.
Mutta siinähän se haaste onkin.
Ihmetekojen laajakaariset liikkeet saavat aikaan muutoksia, usko tai älä. Ajankuvassamme ei näyttäisi olevankaan enää paljon muuta tietä muutokseen.
Kirsikkapommi on havainnollinen näytelmä, jossa jonkinlainen jumalainen ilmestys ratkaisee draaman kulun.


Kittilän Nuorisoteatteri: Kirsikkapommi. Kuva: Elina Rousu-Uurtamo

 

Elämän parhaat hetket

Kaksi teatteripäivää Kansallisteatterissa osoitti, että uudessa sukupolvessa on valtavasti taiteen, teatterin, mielikuvituksen ja esittämisen ilon kantajia.
Nuori Näyttämö projekti on koonnut yhteen kolmeksi vuodeksi 26 teatteriryhmää eri puolilta Suomea, mukana on ollut yli 500 nuorta 16 paikkakunnalta.
Kuusi suomalaista ammattiteatteria on antanut heille mahdollisuuden esiintyä näyttämöillään paikallisfestivaaleilla. Mukana olivat Kansallisteatterin lisäksi Helsingin kaupunginteatteri, Tampereen Teatteri, Lappeenrannan kaupunginteatteri, Rovaniemen Teatteri ja Seinäjoen kaupunginteatteri. Kaikki ryhmät saivat palautetta kirjailija, ohjaaja Hanna Rytiltä ja kunkin teatterin taiteilijoilta.

Elokuussa Kansallisteatteriin kutsuttiin ryhmät näiden kuuden ammattiteatterin alueelta sekä tulkintoja kaikista neljästä tekstistä. Taitotasoja ei vertailtu, vaan mukaan haluttiin niin kokeneita harrastajia kuin aivan alkutaipaleella oleviakin.
Pienen näyttämön katsomo olikin parin päivän ajan kuin Suomi pienoiskoossa.
”Ei sinne Kittilään ketään jäänyt. Kaikki tulivat tänne omiaan kannustamaan”, kertovat kittiläläiset nuoret.

Päätöskatselmus kokosi koko valtavan projektin synergian, joka näkyi, kuului ja hehkui. Kansallisteatterin panostus on tälle toiminnalle huomattavan tärkeä aikoina, jolloin teattereilta ja taiteelta ollaan viemässä jo ennestään niukkaa rahoitusta.

Kansallisteatterin henkilökunta on joutunut tänä vuonna olemaan jo kolme viikkoa pakkolomalla. Siitä huolimatta teatteri on pitänyt kiinni Nuori Näyttämö -sopimuksestaan. Syksyn ensimmäisissä työtehtävissään teatterissa kohdattiin osaava ja empaattinen henkilökunta, tauotta työskentelevät näyttämömiehet, vahtimestarit, kahvion pitäjät, yleisötyöntekijät jne. Palkkioksi he saivat kuulla nuorten kertovan ainutlaatuisesta, elämänsä ”parhaasta kokemuksesta” saatuaan esiintyä Suomen Kansallisteatterin näyttämöllä.


Lemin Nuorisoseuran Kanisterit loppukiitoksissa. Kuva: Tapio Viinikangas

 

Nuori Näyttämö on tärkeä osoitus sekä kyvystä että tahdosta lähestyä nuorisoa taiteen maailmassa. Siellä rakennetaan, ei pureta, kiitetään, ei tuomita. Katselmus antoi uskoa uuden sukupolven kykyyn ratkaista ongelmia toisin kuin tapellen, alistaen, veitsellä raaputellen, kuten usein uutisissa saamme tietää.
Nuori Näyttämö -toiminnan tuottajana toimii Päivi Hämäläinen, ja kokonaisuudesta vastaa TNL:n toiminnanjohtaja Annukka Ruuskanen.

En voi uskoa, että tämänkaltaiselta valtakunnallisesti merkittävältä työltä – myös ennaltaehkäisevältä – vietäisiin rahoitus ministeriön leikkuulaudalla. Se olisi vastuutonta.

Nuori Näyttämö uskoo tulevaisuuteensa, seuraavaan kolmivuotiseen periodiin uusine näytelmineen. Teemaksi on valittu metsät, meidän metsämme.