Oikeus ratkaisi: myös harrastajateatteri voi olla velvollinen noudattamaan työehtosopimusta ammattimuusikoiden palkkauksessa
Tuore lainvoimainen oikeuden ratkaisu vaikuttaa suoraan kesäteattereihin ja harrastajateattereihin, jotka palkkaavat ammattimuusikoita tuotantoihinsa.
Ratkaisun perusteella:
- työsuhteessa olevien muusikoiden palkkaa ei voida sopia työehtosopimuksen vähimmäistasoa alemmaksi
- sopimusmuoto (esimerkiksi kiinteä kokonaissumma) ei syrjäytä työehtosopimuksen määräyksiä
- teatterin koko, harrastajapohjaisuus tai talouden rakenne eivät poista työehtosopimuksen määrittelemiä velvoitteita.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa monelle toimijalle sitä, että nykyiset toimintatavat eivät enää täytä lain vaatimuksia.
Monet harrastajateatterit toimivat niukoilla resursseilla, usein lähes kokonaan omarahoituksen ja vapaaehtoistyön varassa. Tulot muodostuvat pääasiassa lipunmyynnistä, paikallisista yhteistyökumppanuuksista ja pienimuotoisesta tuesta, eivätkä ne vastaa ammattiteattereiden rahoitusrakennetta. Tästä syystä työehtosopimusten mukaisten palkkojen maksamiseen ei käytännössä useinkaan ole taloudellisia edellytyksiä.
Samalla harrastajateatterikenttä työllistää vuosittain suuren määrän taiteen ammattilaisia, kuten ohjaajia, suunnittelijoita, muusikoita ja muita tekijöitä. Arvioiden mukaan harrastajateatterit ovat jo pitkään työllistäneet teatterialan ammattilaisia useiden miljoonien eurojen arvosta vuosittain. Kyse ei siis ole marginaalisesta toiminnasta, vaan merkittävästä ja edelleen kasvavasta osasta esittävän taiteen kenttää.
Yhteistyö perustuu yleensä molemminpuoliseen ymmärrykseen harrastajateattereiden toiminnan reunaehdoista. Tämä näkyy myös alan käytännöissä: esimerkiksi Teatteri- ja mediatyöntekijät ry (Teme) on työehtosopimuksissaan linjannut, että harrastajateattereissa ohjaajan palkkasuositus on noin 70 prosenttia vastaavan ammattituotannon palkasta.
Tämä kuvastaa olennaista eroa ammattiteattereiden ja harrastajateattereiden välillä. Ammattiteatterit toimivat yleensä vakiintuneiden rakenteiden, julkisen rahoituksen ja työehtosopimusten varassa, kun taas harrastajateattereiden toiminta perustuu pitkälti yhteisöllisyyteen, vapaaehtoisuuteen ja paikalliseen aktiivisuuteen. Toimintamallit, rahoituspohja ja työn tekemisen ehdot ovat lähtökohtaisesti erilaiset.
Monelle teatterille ratkaisu tarkoittaa käytännössä sitä, että tuotantojen laajuutta on arvioitava uudelleen, ammattimuusikoiden käyttöä harkittava tarkemmin tai toiminnan rahoituspohjaa vahvistettava. Muutoin vastaavat tilanteet voivat jatkossakin johtaa oikeudellisiin riitoihin ja samanlaisiin ratkaisuihin.
Mistä oikeustapauksessa oli kyse
Oikeuskäsittelyssä oli kyse tilanteesta, jossa ammattimuusikko oli tehnyt määräaikaiset työsopimukset kahteen harrastajateatterin kesäteatteriproduktioon vuosina 2018 ja 2019. Hänelle maksettiin palkkaa työsopimusten mukaisesti, mutta ei yleissitovan tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimuksen mukaisesti. Tämän vuoksi muusikko vaati työnantajaltaan jälkikäteen palkkasaatavia.
Työnantajana toiminut yhdistys katsoi, ettei sen tarvinnut noudattaa työehtosopimusta, koska se ei ollut Suomen Teatterit ry jäsen eikä kyse ollut ammattiteatterista tai ammattimaisesta tuotannosta. Tilapäisiä teatterimuusikoita koskeva työehtosopimus on nimittäin solmittu Suomen Teatterit ry jäseninä olevien ammattiteattereiden kanssa.
Tuomioistuimet eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä perustelua. Ratkaisussa katsottiin, että silloin kun ammattimuusikko työskentelee työsuhteessa ja työn sisältö kuuluu työehtosopimuksen soveltamisalaan, työnantajan on noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen vähimmäisehtoja riippumatta siitä, onko kyseessä harrastajateatteri vai ammattiteatteri.
Keskeistä oli myös se, ettei työehtosopimuksen soveltuminen riipu työnantajan jäsenyydestä työnantajaliitossa. Vaikka yhdistys ei kuulunut Suomen Teatterit ry:hyn, yleissitova työehtosopimus tuli silti sovellettavaksi työntekijän tekemän työn perusteella.
Hovioikeuden ratkaisu jäi lainvoimaiseksi, kun korkein oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa.