Näytelmät
Nuori Näyttämö 2024–27 -näytelmät ovat valmiita!
Nuori Näyttämö -toiminnassa näytelmäkirjailijoille annettiin ensimmäistä kertaa yhteinen aihe; metsä.
Tekstit ovat mukaan valittavien nuortenryhmien käytettävissä vuoden 2027 loppuun saakka eikä niitä saa käyttää muihin tarkoituksiin. Kukin mukaan valittava ryhmä esittää yhden näistä hankekierroksen näytelmistä. Haku tapahtuu 1.2.–31.3.2026.
Suosittelemme lukemaan kaikki näytelmät kokonaan ennen hakemuksen lähettämistä.
Dramaturgi Kati Kaartisen mukaan:
”Metsä on jokaisessa teoksessa eri mutta silti näytelmissä tuntuu kaikuvan myös jonkinlainen yhteisen metsän ajatus. Tai ainakin toivo siitä? Mitä kaikkea metsä on ja voi olla, miten eri tavoin metsä voidaan kokea, mitä metsä itse kokee?
Metsä on kaikille omansa ja kuitenkin yhteinen niin kuin koko planeetta, jota ihminen yhtenä lajina asuttaa.”
Taija Helminen: Alkemistien yö
”Mutta kun kettu tulee, niin mummo is back.”
Sisarukset Jippo ja Jux lähtevät erään aikakauden loppuessa palauttamaan kovakuoriaista (Tragasoma depsarium) oikeaan elinympäristöön lahopuuhun mutta päätyvätkin Ratvaaran kalmistoon. Siellä he tutustuvat maanalaisiin alkemisteihin, jotka valmistavat viisasten kiveä jälkipolvien metsäaistin vahvistamiseksi. Näytelmä kiepauttaa arkitodellisuuden railakkaasti ja lämmöllä ympäri ja osoittaa sellaiseen suuntaan, joihin ihmislajilla olisi jo viimeiset ajat katsoa; alkumetsään.
Lue näytelmä tästä: Alkemistien_yo
Jussi Moila: Metsäsydän
”Kun me ei menty metsään tänään, niin metsä tulee tänne.”
Heikkosydän on sairaalassa, koska hänen sydämensä ei meinaa jaksa lyödä. Muistot ja unet lapsuuden metsästä avaavat sairaalaan seinät ulkomaailmaan. Unenomainen teos käsittelee metsäteeman lisäksi myös Heikkosydämen suhdetta vanhempiinsa ja perhesuhteiden muutoksiin. Metsä saa tässä näytelmässä puheenvuoron. Kuulemme Suomen vanhinta puuta ja metsän omaa kieltä. Mitä tapahtuu, kun metsä ottaa hetkeksi saman tilan, jonka ihminen on ottanut metsältä?
Metsänpeitto voi olla pelottava ja samaan aikaan se voi olla turvapaikka. Niin kuin uni ja valve voivat olla olemassa samaan aikaan.
Lue näytelmä tästä: Metsäsydän
Marjo Niemi: Ei tarvita kuin yksi
”On tietty hyvä, jos se ei oo ihan yksin.
Olis hyvä, jos sillä olis ihmisiä siinä.”
Näytelmä piirtää esiin hykerryttävällä huumorilla nuorten teatteriryhmän harjoitusprosessin metsäaiheisesta esityksestä. Harjoitukset ryöpsähtelevät hetkittäin vallattomasti irti aikuisen kontrollista. Ei tarvita kuin yksi käsittelee metsäteeman rinnalla myös ulkopuolisuuden tunnetta sekä tarvetta tulla kohdatuksi omana itsenään. Näytelmän katse nuoreen ihmiseen on lempeä ja tarkka.
Aluksi tarvitaan ehkä vain yksi, joka kuulee, välittää, ymmärtää. Ihmistä ja ihmisiä, puita ja metsää.
Lue näytelmä tästä: Ei tarvita kuin yksi
Susi Siriya Orenius: Piilo
”Jää hyvästi nämä maisemat.
Ajan kanssa, kaikki menee piiloon, kunnes taas paljastuu. Rakkaus elää, se vaikeroi, mutta tulee lopulta kohti. Osittain ja kokonaan, vaiheittain ja kerralla.
Jää hyvästi ja tule piilostasi esiin.”
Tässä näytelmässä metsä on piilopaikka monille ajoille ja ilmiöille. Aikuisten juhlille ja lasten leikeille, puhuville pupuille ja Hirviömies Einolle, mustikoille ja marjanpoimijoille. Mistään satumetsästä ei kuitenkaan ole kyse. Metsän piiloista paljastuu karuja ja epätasa-arvoisia todellisuuksia mutta myös toiveita paremmasta ja kauniimmasta maailmasta.
Lue näytelmä tästä: Piilo
Esittelytekstit Kati Kaartinen
Nuori Näyttämö 2024–27 kuuluu Koneen Säätiön Metsän puolella toiminnan ja rahoituksen piiriin.