Kysyimme näytelmäkirjailijoilta heidän tunnelmistaan teeman ja työnsä ääreltä ja julkaisemme näitä sarjana: nyt vuorossa on näytelmäkirjailija Jussi Moila:
Metsä-teeman äärellä Jussi Moila
Työväen Näyttämöiden liiton koordinoiman Nuori Näyttämö -toiminnan viidennen kierroksen teemana on Nuoret ja metsä. Mukaan kutsutut näytelmäkirjailijat Taija Helminen, Jussi Moila, Marjo Niemi ja Susi Siriya Orenius kirjoittavat vuoden 2025 aikana uudet, nuorille suunnatut tilausnäytelmänsä, joissa kukin käsittelee metsäteemaa omasta, vapaasta näkökulmastaan.
Näytelmäkirjailijat Metsä-teeman äärellä
Metsäsydän -näytelmä syntyi halusta kirjoittaa teksti, jossa metsä itse pääsee ääneen. Kirjoitin aluksi lähes pelkästään metsän ja puiden omaan puheeseen nojaavan Metsämanifesti -nimisen kokonaisuuden. Siitä tuli kokeellinen ja postdraamallinen teos ilman juonta, tilanteita tai selkeitä päähenkilöitä – siis metsää itseään lukuun ottamatta. Kati Kaartisen kanssa käytyjen dramaturgisten keskustelujen jälkeen päädyin kuitenkin vähän tinkimään tästä kunnianhimoisesta visiosta, kun syntyi huoli, että proosallinen, manifestoiva teos on vaikea toteuttaa nuorten omissa ryhmissä.Kirjoitin siis metsän manifestin uudelleen ihmishenkilöiden kautta. Tavoitteena oli saada metsän puheen rinnalle selkeämpi draamallinen kaari. Niin syntyi Heikkosydämen ja hänen perheensä tarina. Heikkosydän on nuori ihminen, joka sydänsairauden takia joutuu asumaan sairaalassa, mutta kaipaa koko ajan sieltä ulos. Hän haaveilee pääsevänsä metsään, joka on ollut hänelle lapsesta asti tärkeä turvapaikka. Kun sairaalan hoitaja suostuu viemään nuoren päähenkilömme viimein luontoretkelle, Heikkosydän aukeaa metsälle, kuuntelee sitä ja uppoutuu sen kieleen ja mieleen.
Itse ajattelen, että Heikkosydän teoksen aikana myös vähitellen muuttuu puuksi: sydämen heikkouden korvaavat vahvat juuret. Heikkosydämestä tulee Metsäsydän. Sillä tavoin hänen sairautensa myös menettää merkityksensä ja hän löytää elämälleen uuden sisällön. Metsän tavoin hän pystyy viimeinen olemaan kiinni maassa, hengittämään syvään, kasvamaan.
Heikkosydämen muodonmuutoksen sisältyy avioeroperheen draama ja kipeitä asioita kokeneen lapsen kasvutarina. Se tarjoaa toivottavasti nuorille ihmisille tarttumapintaa: jotain mitä näytellä itsestään käsin. Minulle se taas tarjoaa ikkunan omaan metsäsuhteeseeni. Metsä on ollut minulle aina tärkeä turvapaikka, piilopaikka, henkinen tila, johon kaipaan ja johon yhä uudelleen pakenen saadakseni sydämeni sykkeen rauhoittumaan, kehoni rentoutumaan, mieleni avautumaan.
äytelmän kirjoittamisen aikana olen vaeltanut metsiin ja nukkunut ja syönyt niissä. Kerran jo vähän eksyinkin korpeen ja jouduin seikkailemaan pari tuntia löytääkseni takaisin oikealle polulle. Samalla olen tajunnut olleeni liian paljon kaupungissa, liian paljon erossa puista. Luulen, että nykyihmisen monet ongelmat ja sairaudet johtuvat siitä, että hän elää irrallaan oikeasta metsästä ja sen tarjoamasta mahdollisuudesta pysäyttää itsensä elämän ikivanhaan virtaan.
Tällaista maailmaa Metsäsydän-näytelmässä pyrin välittämään. Toivoisin, että teos antaisi ryhmille mahdollisuuden luoda omannäköinen näyttämötodellisuus, jossa on paljon erilaisia ääniä ja kuvia: ihmisten tarinoiden kanssa tasa-arvoisesti metsän tummuutta, kirkkautta ja loistoa, huminaa, havinaa, kahinaa ja mysteeriä.
Suomen vanhimman puun toteutusta odotan innolla. Miten ryhmät tuovat näyttämölle tuon myyttisen ja samalla todellisen hahmon, 800-vuotiaan mäntyvanhuksen, joka on yksi tarinan kertojista ja samalla koko suomalaisten metsäsuhteen symboli?
Nuori Näyttämö 2024–27 -toimintaa tukevat Koneen Säätiö ja Jenny ja Antti Wihurin rahasto.