Toimittanut: Inke Rosilo.
Suomentaja: Liisa Urpelainen
Ruotsintaja: Anna Simberg, Jan Nåls ja Annina Enckell
Kustantaja: Työväen Näyttämöiden Liitto r.y. ja ntamo, 2015

Tove Appelgren: ZOO

Ruotsin kielestä suomentanut Liisa Urpelainen. Tapahtuu tulevaisuudessa.
Noin 11 henkilöä.

ZOOssa osa maailmaa on tuhoutunut ja jäljellä on vain nuoria, jotka taistelevat tunteettomien robottien ja teknologian kanssa. Tulevaisuuteen sijoittuva ZOO kuvaa tuhoutumisen jälkeistä konemaailmaa painajaismaisella tavalla. Kukaan ei ole nähnyt luontoa, vaikka siitä puhutaan.

Lopussa yleisö osallistetaan mukaan. Kaiken tapahtuneen paljastetaan olevan osa koetta siitä, miten ihmiset elävät koneiden kanssa ja tätä ihmiset ovat tulleet katsomaan kuin eläintarhaan. Näytelmän henkilöiden nimet muistuttavat menneestä maailmasta vailla kontekstia: Jaffa, Pepsi, Nessu, Kleenex, Lambi, Ajax, Fairy, Kaffe, Juice, Topz. Myös ihmisen ja koneen välinen dialogi on arkisen tunnistettavaa, mutta absurdin hauskaa.

Anna Krogerus: Kaarna

Tapahtuu 1980–90-lukujen pikkukylässä Kenttaalla sekä nykyajassa.
6–7 henkilöä.

Nelikymppinen sarjakuvapiirtäjä Pekko tekee sarjakuvakirjaa nuoruutensa ihastuksesta Kaarnasta. Tämä ajautui 15-vuotiaana suhteeseen nelikymppisen miehen, Anttosen, kanssa ja katosi koskaan löytymättä, metsän puuksi muuttuen. Pekon 15-vuotias tytär Maisa löytää piirustukset ja saa tietää isänsä kipeät muistot, joita tämä peilaa tyttäreensä. Isän ja tyttären lähentyminen mahdollistuu, kun Maisa tutustuu isänsä sisäiseen maailmaan ja kokemuksiin.

Tarina kerrotaan kahdessa aikatasossa, Pekon lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin hänestä ja Kaarnasta tuli ystävät sekä aikuisen Pekon, sarjakuvataiteilijan ja eronneen isän nykyajassa. Maisa esiintyy vain nykyajassa ja Pekon ja Kaarnan teatteriharrastajakaverit 1980–90-luvuilla. Näytelmän syntipukkia, Anttosta, ei koskaan näytetä. Näytelmän aiheena on rikos, jota Kaarna ei tunnista, koska ei tunnista omia seksuaalisia rajojaan. Kaarna halusi vain rakastaa ja luuli myös suhdettaan Anttoseen rakkaudeksi. Pekko puolestaan vetäytyy ystävyyssuhteesta sivuun eikä myöskään tunnista omia tunteitaan Kaarnaa tai muita tyttöjä kohtaan. Murrosiän seksuaalinen herääminen karahti kiville ja kasvoi vinoon kuin Pekon ja Kaarnan lapsuudenaikainen piilopaikka, rannan käkkyrä kaarnapuu.

Ari-Pekka Lahti: Senga sengana

Tapahtuu Pohjanmaalla nykyaikana.
3 n 3 m.

Näytelmässä on uskonnollinen perhe, Isä, Äiti, murrosikäiset Poika ja Tyttö. Tarina käsittelee seksuaalista heräämistä, seksuaalisten rajojen tunnistamista, sallitun ja kielletyn rajojen rikkomista ja rakkautta. Perheen elämä mullistuu ja Pojassa puhkeaa sairaalloinen mustasukkaisuus, kun Sisko löytää jääkiekkoilevan ja miehekkään poikaystävän, Jyrkin. Sisarusten kiintymys toisiaan kohtaan on niin syvää, että mieheksi kasvamisen kanssa kipuileva ja siitä koulukiusattu Poika karkottaa Jyrkin väkivalloin pois kuvitellen näin pelastavansa siskon.

Sisarusten keskinäinen rakkaudenharjoitus on ollut mansikoidensyömisrituaali. Poika löytää erikoista apua rakkaudennälkäänsä paikkakunnalle muuttaneen, toiselta puolen maapalloa tulleen köyhän orpotytön, nyt maksullisen naisen kanssa, joka ohjaa pojan kohti aitoa rakkautta ja itsensä hyväksymistä.

Tuomas Timonen: Keltainen pallo eli suomalainen yksinäisyys.

Tapahtuu nykyaikana. 10 henkilöä.

Pienessä helsinkiläisessä harrastajateatterissa harjoitellaan kokeellista näytelmää Keltainen pallo. Enää viikko ensi-iltaan, eikä yhtään lippua ole myyty. Teatterilla ei ole johtajaa, eikä näytelmällä kirjailijaa, mutta ohjaaja kuitenkin ja hänen luokseen pelmahtaa kuusi tunnistettavaa suomalaista karikatyyrihahmoa: Rehellinen Työmies, Yksinhuoltajaäiti, Peräkammarin Poika, Lapin Tyttö, Katkera Vanhus ja Pissis etsien ohjaaja ”Smeetsiä”, joka kirjoittaisi heidän tarinansa.

Italialainen näytelmäkirjailija, Luigi Pirandello, on sanonut, että kuusi näyttelijää on juuri sopiva määrä kaaoksen aikaansaamiseksi näyttämöllä. Suomalaisen yksinäisyyden stereotyypit ovat tässä Pirandellon inspiroimassa näytelmässä käyttökelpoinen katalysaattori, jonka avulla kirjailija suorittaa viiltävän kepeän ja koskettavan syväpesun, puhdistumisrituaalin. Sen tuloksena loppu on onnellinen ja yhteisöllinen.