Huhuu – missä menet, suomalainen teatteri?
Kaiken ikäinen yleisö on jälleen löytänyt teatterin ilon, katsomot täyttyvät ja pandemian mustat vuodet ovat takana. TNL:n Kuulas-festivaalilla tilausnäytösten liput menivät muutamassa minuutissa, ja tunnelma lastenesityksissä oli poikkeuksellisen riehakas. Teatteritoimittaja Kirsikka Moring tekee ajankohtaiskatsauksen esittävän taiteen tilanteeseen. Iloisten havaintojen rinnalla näkyy myös mustia pilviä, joita yhteiskunnallinen päätöksenteko saattaa puhallella koko alalle.
Suomen Teatterit ry:n esityskaudesta 2022–2023 tekemän yleisötutkimuksen mukaan suurin osa yleisöstä on sitä mieltä, että teatteriesitykset ovat viime vuosina laadullisesti parantuneet, samalla lipunmyynti ja muut palvelut ovat sujuvoituneet.
Teatteri kannattaa – sanan kaikissa merkityksissä.
Tutkimukseen osallistui yhteensä kymmenen teatteria eri puolilta Suomea, vastaajia oli 20 946. Yleisö piti näkemästään ja käytti rahojaan myös teattereiden kahvila- ja ravintolapalveluihin.
Tutkimus osoitti, että teatterit ovat usein alueidensa vetonauloja, joista hyötyvät myös ravintola-, matkailu- ja kuljetuspalvelut.
Mutta mitä tapahtuu valtaa pitävien puolueiden pelikentillä? Mediassa uutisoitiin näyttävästi, että vapaan sivistystyön kaikille avoin koulutus on leikkauslistoilla. Kansanopistot, kansalaisopistot ja kesäyliopistot ovat joutumassa jopa 70 miljoonan euron rajuihin tukivähennyksiin. Tämä sai opistojen rehtorit ja OAJ:n parkaisemaan: jos näin tapahtuu, on pakko sulkea ovet. Suomalainen kansalaisopistoverkosto romuttuisi.
Se vaikuttaisi monin tavoin matalan kynnyksen koulutukseen, nuorten orientoitumiskoulutuksesta eläkeläisten toimintakyvyn ylläpitämiseen, kansalaisten vapaaehtoiseen yleissivistyksen kartuttamiseen ja vaikkapa maahanmuuttajien nyt jo ylikuormitettuun kielikoulutukseen.
Tämän kehityksen seurauksena olisi pakko sulkea ovia myös taiteen eri harrastajaverkostoilta. Välillisesti vapaan sivistystyön leikkaukset koskisivat myös Työväen Näyttämöiden liittoa, jonka oma koulutus ja jäsenteatterit ylläpitävät teatteritoimintaa kaiken ikäisille ja erityisesti nuorille teatterista kiinnostuneille eri puolilla Suomea.
Teatteri on harrastus, joka on tasavertaisesti halpaa, useimmiten ilmaista. Se ei tähtää ammattilaisuuteen, vaikka lahjakkaat nuoret usein jatkavatkin korkeakoulumuotoiseen teatterikoulutukseen. Harrastajaryhmät perustavat tekemisensä yhteisöllisyyteen ja sen kehittämiseen: olet mun kaveri ja me ollaan noiden kavereita. Mitä me halutaan kertoa toisille nuorille, mitä antaa itsestämme ja mihin suuntaan kehittyä?
Suomessa on viime aikoina saatu todistaa yhä nuorempien katujengien väkivaltaa, nuorten lisääntyviä huumekuolemia ja koulukiusaamistapausten rankkuutta. Nuorten mielenterveysongelmat eivät enää ole hallittavissa ja hoidettavissa jättipitkien jonojen vuoksi. Mitä meidän yhteiskunnallemme on tapahtunut, kysyvät aikuiset kasvattajat toisiltaan. Opettajat kokevat kouluissa yhä enemmän häiriköintiä.
Teatteri kuuluu kaikille
Tällaisessa tilanteessa yhteiskunnan pitäisi uskoa yhdessä luomisen voimaan ja lisätä tukea sille eikä päinvastoin.
Työväen Näyttämöiden liitto organisoi ja tukee useita festivaaleja ja projekteja. Yksi niistä on valtakunnallinen Nuori Näyttämö -toiminta, jota toteutetaan kolmivuotisin syklein. Nyt meneillään on jo neljäs toteuttamiskierros 2022–24. Siihen osallistuu kuusi Suomen ammattiteatteria – pääkaupunkiseudulla Helsingin Kaupunginteatteri ja Suomen Kansallisteatteri. Muut Nuori Näyttämö -teatterit ovat Lappeenrannan kaupunginteatteri, Rovaniemen Teatteri, Seinäjoen kaupunginteatteri ja Tampereen Teatteri. Kaikki nämä avaavat ovensa ja näyttämönsä sekä antavat ammattiapua nuorten teatteriryhmille.
Nyt neljättä kertaa järjestettävä Nuori Näyttämö -festivaalisarja toteutuu keväällä 2024. Mukaan on valittu eri puolilta Suomea 27 nuorten ryhmää, jotka ovat saaneet valita ammattilaisilta tilatuista uusista teksteistä omannäköisimmän. Tarjolla on yhteensä neljä tekstiä, myös yksi ruotsinkielinen ja yksi osaksi kolttasaamenkielinen teksti.
Kukin mukaan valittu ryhmä esittää yhden Nuoren Näyttämön 2022–24 uusista näytelmistä. Uudet näytelmät ovat Pauliina Feodoroffin Siirtomaakansakunta, Marko Järvikallaksen Kirsikkapommi ja Arda Yildirimin Meistä, kärpäsistä. Lisäksi on käännetty ruotsista Christoffer Mellgrenin näytelmä Kakkua jaettavaksi.
Tapahtumille eri puolilla Suomea odotetaan noin 10 000 katsojaa ja tekijöitä on yli 500.
Kuulas kutsuu tulevaisuuteen
Kuusankoski.
Alkukesän festivaaliaurinko paistaa amfiteatterin täydeltä kaikille, lasten lisäksi äideille, isille, isovanhemmille, terveille, vammaisille, iloisille, surullisille. Taikuri taikoo, lapset tekevät muodostelma- ja pyramiditemppuja, orkesteri soittaa ja linnut pyrähtelevät matalalta.
Kasvomaalausten maailma sulaa auringossa, mutta mielikuvitushatut ja prinsessakruunut pysyvät kuosissaan. Juostaan, hypitään ja halataan kavereita. Tässä taas ollaan. Jonot teatterisaleihin kasvavat. Päiväkotien ja koulujen varausliput myydään viimeistä paikkaa myöten vajaassa tunnissa.
Kollektiivinen kokemus, Herra Heinämäen Lato-orkesterin hassut juonnot ja musiikin rytmi saa katsomon repeämään nauruun. Ilo ja valo ottavat hetkeksi vallan, vaikka pinnan alla olisi surua, työttömyyttä, taloudellisia ongelmia tai mitä tahansa suuria ja pieniä vastoinkäymisiä.
Teatteri parantaa ja hoivaa, vie mukanaan mielikuvitusmaailmaan ja luomisen lumoon. En koskaan ole lakannut ihailemasta nyt 35. kerran järjestetyn Kuulas-festivaalin pitkäjänteisyyttä ja taistelutahtoa, vaikka budjetit ovat useinkin olleet uhattuja ja festivaalin tulevaisuus vaakalaudalla.
Vapaaehtoiset ja palkalliset, harrastajat ja ammattilaiset yhdistävät vuodesta toiseen voimansa venyen uskomattomiin suorituksiin. Kaikilla on tahto tehdä tästä hyvää, parasta, ihan kaikkien aikojen parasta.
Kuinka usein hoemme, miten teatteri avaa ja jäsentää maailmaa. Mutta se antaa myös tarkoituksen, ripottelee maagisen todellisuuden tähtipölyä olkapäillemme ja näyttää tunnevoimansa. Rakkaus on suurempaa kuin viha, kaveruus on aatelisempaa kuin kiusaaminen. Vaikeuksista selviämistä voi opetella. Etkä ole koskaan yksin, koska meitä on monta: tekemässä ja katsomassa.
Silja Sillanpään kirjoittamat ja Keski-Uudenmaan Teatterin tulkitsevat Salasaaren salanäytelmän tarinat, Pikku Kakkosestakin tutut, saavat loppuunmyydyn Voikkaa-salin monisatapäisen yleisön hurjaan twistiin. Pienet katsojat tunnistavat sanaleikit, arvaavat oikein, kannustavat kadonneiden tarinoiden etsimistä ja ottavat osaa kaikkeen mihin sivistynyt katsoja saa – paitsi eivät seiso käsillään, vaikka epäilemättä pystyisivät siihenkin.
Tai yleisö kulkee Jules Vernen klassikon, Maailman ympäri 80 päivässä, kuljettamana, Suomen Kiertueteatterin Jaakko Loukkola oppaanaan. Tämä yksin tekee ihmeitä (olkapää venähtäneenäkin) herra Foggin roolissa. Maisemat vaihtuvat silmänräpäyksessä, maanosat, kaupungit ja meret. Miten se on mahdollista? Videotekniikalla tietenkin, mutta kuviin rullataan sisään myös herra Fogg ja hänen matkalaukkunsa. Onhan se lumoavaa. Äsken Fogg oli vielä keskellä näyttämöä ja seuraavassa sekunnissa jo uudessa matkakohteessaan.
Teatterin taika tavoittaa festivaalikävijät monin välinein ja genrein, loisteliaana kuin Teatteri IlmiÖ:n tuoman vauvateatterin sateenkaaren väreissä hehkuvan Metsämosaiikin musikaalinen metsä.
Tästä pidämme kiinni: suomalaisten teatterin tulevaisuudesta, jonka takuuvarmoja tekijöitä ja katsojia istui katsomoissa kanssamme.
KIRSIKKA MORING
Kuva: Tuomas Scholz Keski-Uudenmaan Teatterin esityksestä Salasaaren salanäytelmä