Neljä uutta näytelmää kirjana!
Miten kyborgia, metsää, sisäistä ääntä tai jumbojetistä putoamista näytellään? Mikä tekee näytelmästä ”nuorten näytelmän”? Pitääkö sen kertoa eritoten nuorten ihmisten asioista? Tarvitseeko sen olla poliittisesti korrekti, nuorten sivistystä ja moraalia kohentava?
Okko Leo on kirjoittanut kipeän scifi-näytelmän ihmisriippuvuudesta ja itsenäistymisestä, mukana seikkailee kyborgi-isä. Katariina Nummisen hurjan kokonaisuuden päähenkilöksi nousee iäti vaiennettujen, hyväksikäytettyjen tyttöjen kuoro. Otto Sandqvistin elokuvallisessa teoksessa ollaan elämän, kuoleman ja buffetpöydän äärellä. Harriet Braun pui rakkauden moneutta omien ja toisten odotusten paineissa.